Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Envimat scen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaalituottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20%. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin.