Lähes kolmannes Suomen maa-alasta on suota. Yli puolet soista on ojitettu ja Etelä-Suomessa soiden ojitusaste on yli 75 %. Soiden tila on vakavasti heikentynyt. Suuri osa suotyypeistä on Etelä-Suomessa uhanalaistunut. Soiden lajiston uhanalaistuminen on kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Soista on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria eli noin 13 %. Suojelu on painottunut Pohjois-Suomeen ja karuihin avosoihin. Suojelutilanne on huono etenkin eteläisten, rehevien ja puustoisten soiden osalta. Soidensuojelutyöryhmä (4.9.2012–30.9.2015) on tunnistanut laajojen selvitysten perusteella luonnonarvojensa puolesta valtakunnallisesti arvokkaimmat sekä nykyistä suojelualueverkostoa parhaiten täydentävät suoalueet. Tarkastelualueena oli koko maa lukuun ottamatta Tunturi-Lappia ja Metsä-Lappia sekä Peräpohjolan aapasuovyöhykkeen pohjoisosaa. Kartoitusaineistoa soiden luonnonarvoista koottiin noin 1 600 suolta (300 000 ha). Luonnonarvoiltaan arvokkaimmiksi valikoitui 747 suota (117 000 ha), joiden pinta-alasta 31 % sijaitsee valtionmailla. Valtionmailla soiden täydentävä suojelu toteutetaan etupainotteisesti sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa. Keväällä 2015 suojeltiin valtioneuvoston päätöksellä jo noin 6 000 hehtaaria eteläisiä valtion soita. Työryhmä ehdottaa välittömiä suojelutoimia lisäksi 30 000 hehtaarille valtion omistamia soita. Näistä noin puolet suojellaan lakisääteisesti ja toinen puoli Metsähallituksen omilla päätöksillä. Työryhmän ehdotuksen liitteessä on lueteltu ne Etelä-Suomen suot, jotka työryhmä on arvioinut selvitysaineistostaan valtakunnallisesti arvokkaimmiksi. Näiden yksityismaiden suokohteiden joukkoon kuuluminen ei aiheuta niiden maanomistajille uusia maankäyttöä rajoittavia oikeusvaikutuksia. Etelä-Suomen soiden vapaaehtoista täydentävää suojelua toteutettaessa panostetaan lähivuosina erityisesti luonnonarvoiltaan kaikkein merkittävimpiin soihin. Lisäksi kiinnitetään huomiota soihin, joille on suunnitteilla välittömiä maankäytön muutoksia sekä soihin, joilla on erityistä merkitystä nykyisen suojelualueverkon puutteiden korjaamisessa joko alueellisesti tai suon luonnonarvojen suhteen. Supistuneiden toteutusmäärärahojen vuoksi työryhmä ehdottaa yksityisten maanomistajien soiden suojeluun erilaisia, vapaaehtoisia suojelukeinoja toteutettavaksi pitkällä aikajänteellä. Puustoisia soita pyritään suojelemaan Etelä-Suomen metsien suojelua edistävän METSO-toimintaohjelman puitteissa. METSO-toimintaohjelman kriteerit täyttäviä suokokonaisuuksia on arvioitu olevan työryhmän valitsemilla, eteläisillä yksityismaiden kohteilla noin 17 000 ha. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin alueilta työryhmä on arvioinut selvitysaineistosta valtakunnallisesti kaikkein arvokkaimmiksi 130 suoaluetta, yhteispinta-alaltaan noin 59 000 hehtaaria, josta lähes puolet on valtion omistuksessa. Pohjois-Suomen arvokkaista yksityismaiden soista työryhmän ehdotuksessa on vain koostetietoa. Työryhmä ehdottaa että raporttiin sisältyvien 16 toimenpide-ehdotuksen toteutumista, erityisesti vapaaehtoisen soidensuojelun etenemistä sekä eri suojelukeinojen vaikuttavuutta niin valtionmailla kuin yksityisillä mailla, arvioidaan viiden vuoden kuluttua. Arvion perusteella harkitaan jatkotoimenpiteitä. Työryhmä suosittelee valtakunnallisesti arvokkaiden soiden turvaamisen lisäksi myös muita toimenpiteitä, jotka katsotaan tarpeellisiksi soiden monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Suositeltavia toimia ovat mm. nykyisten suojelualueiden hydrologisen tilan ja rajausten parantaminen, suunnitelmallinen vesien ohjaus ojitusten takia kuivuneille soille ja soiden ennallistaminen sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella, luonnonsuojelulain ja metsälain mukaiset toimet soiden luontotyyppien ja lajien esiintymien turvaamiseksi sekä suoluonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen maa- ja metsätaloudessa sekä maankäytön suunnittelussa.