Julkisten ja yksityisten sisätilojen suojelu on yksi kulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisia kysymyksiä, mihin sekä Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma että Rakennusperintöstrategia velvoittavat. Sisätilat ovat laajamittaisen korjaustoiminnan vuoksi jatkuvassa muutospaineessa ja uhanalaisina. Tyylinäkemykset ja arvostukset ovat vaihtuneet lähes sukupolvittain ja edellisten kausien arkkitehtuuri ja sen yksityiskohdat ovat usein väheksyttyjä. Historiallisten rakennusten sisätiloja korjattaessa alkuperäinen sisustus korvataan usein standardimaisesti suunnitelluilla sisustuksilla ja muoti-ilmiöillä. Liike- ja palvelutilojen uudenlaiset toimintavaatimukset johtavat alkuperäisen sisustuksen ja kalusteiden hävittämiseen. Julkiset tilat kuten pankkisalit, apteekit, myymälät, konttorit, ravintolat ja elokuvateatterit, jotka aikoinaan suunniteltiin osaksi rakennuksen arkkitehtuuria ja olivat sisustussuunnittelun merkkiteoksia, ovat muuttuneet luonteettomiksi ja yhdenmukaisiksi.

Sisätiloja koskeva tietopohja on puutteellinen. Rakennuskannan inventoinnit, joita laaditaan ennen muuta kaavoitusta varten, eivät sisällä tietoa sisätiloista. Koottu tieto kaikkein merkittävimmistä historiallista sisätiloista puuttuu. Restaurointitöiden yhteydessä laaditut rakennushistoriaselvitykset sisältävät luonnehdintoja sisätilojen ominaisuuksista ja auttavat suojelutavoitteiden määrittelyssä.

Nykyinen lainsäädäntö tarjoaa rajalliset mahdollisuudet sisätilojen suojelulle. Lainsäädäntö painottaa kaavoituksella tapahtuvaa suojelua, mikä on riittämätön keino arvokkaiden sisätilojen säilyttämisen turvaamiseksi.

Suojeltujenkin rakennusten korjaustöissä on uudisrakentamispainotteinen korjaamistapa yhä vallalla. Uudisrakentamiseen tarkoitettuja rakentamismääräyksiä seurataan myös historiallisissa rakennuksissa. Turvallisuus- ja terveellisyysvaatimukset menevät sisätilojen säilyttämisen ja esteettisyystavoitteiden edelle. Sisätilojen suojelua selvittänyt työryhmä on tehnyt esityksiä tietopohjan laajentamiseksi ja syventämiseksi, muutoksia suojelulainsäädäntöön sekä ehdotuksen sisätiloja koskevan opetuksen välttämättömyydestä. Tietopohjan laajentamiseksi työryhmä esittää, että käynnistetään koko maata kattava uhanalaisimpien sisätilojen kartoitus, jonka tulokset työstetään vaiheittain suojeluohjelmiksi ja erilaisiksi hoito-ohjeiksi. Rakennusten ja niiden sisätilojen suojelun tehostamiseksi työryhmä on tehnyt esityksiä sekä rakennussuojelulain että maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi niin, että suojeluprosessit paremmin vastaavat sisätilojen suojelun tarvetta ja että rakennusvalvonnalla on lupamenettelyn yhteydessä paremmat mahdollisuudet ottaa kantaa siihen, kuinka suunnitelmat toteuttavat sisätilojen suojelutavoitteita.

Työryhmä esittää myös erityistä huomiota kiinnitettävän suunnittelijoiden pätevyyteen, kun on kyse historiallisesta rakennuksesta. Työryhmä esittää myös, että opetusministeriö ja opetushallitus huolehtivat siitä, että sisätilojen historiaa ja suojelua koskevaa opetusta sisällytetään koulutuksen kaikille tasoille. Sisätilojen vaalimisen edistämiseksi laaditaan niin suunnittelijoille, korjaajille kuin suurelle yleisölle tarkoitettu käsikirja sisätilojen historiasta ja oikeista korjaamistavoista. Mietinnön liitteenä on yleisiä vaalimisperiaatteita korjaajille sekä luettelo kirjallisuudesta ja saatavilla olevista korjausrakentamisen asiantuntijoista.