Suomi on monilla mittareilla luokiteltuna hyvin maaseutumainen maa. Väestötiheydeltään se on EU:n kaikkein harvimmin asuttu jäsenvaltio, joka on OECD:n väestötiheyteen perustuvan maaseutuluokittelun mukaan kokonaan joko hallitsevasti tai merkittävästi maaseutumaista aluetta. Suomessa on käytössä oma kuntajakoon perustuva alueluokittelu kaupunkeihin, kaupunkien läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun, mikä mahdollistaa erityyppisten alueiden kehityserojen tarkastelun ja vertailun. Alueluokittelussa on vaiheittain rajattu ensin kaupungit ja kaupunkien läheinen maaseutu sekä sen jälkeen monimuuttuja-analyysin ja erillisten selvitysten avulla ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu (liite 1). Maaseudun kolmijaon mukaan Suomen alueesta yli 90 % luokitellaan maaseuduksi, jossa asuu noin 42 % väestöstä. Työpaikoista vain noin 32 % on maaseutualueilla. Maaseudun kolmijakoa käytetään tässä analyysissa kuvaamaan erityistekijöiden osalta Suomen sisäistä erilaisuutta.