Tässä lyhennelmässä on tiiviissä muodossa esitetty v. 2001 toteutetun nuorten työpajatoimintaa koskevan tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten työpajatoiminnan kannattavuutta sekä sen taloudellisen tuloksen että sen sosiaalisen vaikuttavuuden avulla. Samalla arvioitiin työpajojen kehittämismahdollisuuksia.

Tutkimuksessa työpajoja tarkastellaan sosiaalisina yhteisöinä, jotka toteuttavat yhtäältä sisällöllisiä tavoitteitaan asiakasryhmiensä tukemiseksi ja toisaalta tuottavat tuotteita ja palveluja liiketoimintatavoitteidensa saavuttamiseksi. Tarkastelussa hyödynnetään SYTA-mallia ® (Sosiaalisen Yrityksen / Yhteisön Toiminnan Analysointi), jolla voidaan selvittää organisaation toiminnan taloudellisuutta rahoittajan näkökulmasta.

Sosiaalisen tuen vaikuttavuutta ja pajojen toimintaa arvioidaan pajanuoriin, pajojen henkilökuntaan ja niiden ulkoisiin sidosryhmiin kohdistuvien haastattelu- ja kyselyaineistojen perusteella. Sosiaalisella tuella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan tietoista ja tavoiteltua prosessia työpajanuoren elämän kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi - sekä sosio-emotionaalisen auttamisen että työhön tai koulutukseen liittyvän tuen osalta.

Aineiston perusteella voidaan todeta, että rahoittajan (yhteiskunta) kannalta työpajatoimintaan kohdistetut panostukset ovat mielekkäitä siihen käytettyjen todellisten lisäpanosten (toteutuneiden nettokustannusten ja vaihtoehtoisten nettokustannusten erotus) ja saavutettujen sisältötulosten suhteen arvioituna.

Arviolta noin puolet työpajanuorista sijoittuu ns. aktiivitoimiin työpajan jälkeen, ja noin kolmasosa palaa työttömyyteen. Työpajatoiminnan vahvuuksia ovat toimiva sisäinen vuoro- vaikutus, jolla viitataan läheisiin ja toimiviin ohjaajakokemuksiin sekä onnistuneeseen sosiaaliseen tukeen. Kehittymisalueena työpajoilla on ulkoisen vuorovaikutuksen eli yhteistyösuhteiden selkiyttäminen alueen muiden toimijoiden kanssa.

Kehittämisehdotuksina esitetään, että toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi pajat irrottautuisivat omiksi juridisiksi yksiköikseen ja tuotteistaisivat palvelujaan siten, että projektimuotoisen rahoituksen päättyminen ei ajaisi toimintaa kriisiin. Pajojen kannalta irrottautuminen muodostaisi paineen oman toiminnan kehittämiseen ja toimintaan liittyvän liiketoiminnan ylläpitämiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että sosiaalisen yhteisön yleistuen tarve välttämättä poistuisi. Tällä tuella kompensoidaan niitä kustannuksia, joita muodostuu pyrittäessä asiakasryhmien elämänhallinnan tukemiseen. Muutos organisaation kehittämiseksi tapahtuisi selkiyttämällä työpajan perustehtävää (miksi ollaan olemassa), ottamalla liike- toiminta-ajattelua sisältötoiminnan rinnalle (elämän tukeminen + taloudelliset realiteetit ja organisaation kehittäminen) ja avointa yhteistyötä sidosryhmien kanssa harjoittamalla (yritysyhteistyö sekä asiakasryhmien kannalta keskeisten toimijoiden yhteiset prosessit).