Selvityshenkilön tehtävänä oli tehdä ehdotus keskeisistä periaatteista kansanterveydellisesti tärkeistä konservatiivisten erikoisalojen hoitojen ja toimenpiteiden työnjaossa. Selvityshenkilö esittää, että keskittäminen on perusteltua tilanteissa, jolloin harvoin esiintyvä tai vaativa hoito edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Samalla tulee varmistua hoidon oikea-aikaisuudesta olemassa olevien hoitosuositusten mukaisesti. Selvityshenkilö esittää ST- nousuinfarktin pallolaajennushoitoa keskitettäväksi 12 laajan päivystyksen sairaalaan sekä tarpeen mukaan muihin keskussairaaloihin, joissa tulee olla ympärivuorokautisesti mahdollisuus tähän toimenpiteeseen. Aivoverenkiertohäiriöiden päivystys tulee sijoittaa kaikkiin laajan päivystyksen sairaaloihin. Mikäli hoitoviive muodostuu liian pitkäksi, tämä tarvitaan myös niihin sairaaloihin, joissa on käytettävissä ympärivuorokautisesti pään tietokonekuvaus ja siihen liittyvä suonikuvauksen mahdollisuus sekä vähintään etäyhteys neurologiin. Ne potilaat, joilla kliinisen kuvan ja kuvantamistutkimusten perusteella on epäiltävissä suuren aivovaltimon tukos, tulee voida siirtää välittömästi yliopistosairaalaan. Yliopistosairaaloissa tulee olla ympärivuorokautinen, kattava toimenpideradiologinen päivystys ja mahdollisuus suonensisäinen tukoksen poistoon. Aivoinfarktipotilaiden alkuvaiheen kuntoutus esitetään keskitettäväksi alueellisiin neurologisiin kuntoutusyksiköihin. Lonkkamurtumapotilaat tulee voida siirtää 1-2 vuorokauden kuluessa leikkauksesta geriatriselle kuntoutusosastolle operatiivisten yksiköiden läheisyyteen. Valtakunnallisesti esitetään perustettavaksi hengitys-, uni- vireystilahäiriöiden sekä nivelreuman ja muiden tulehduksellisten reumasairauksien koordinoivat keskukset. Äkillisten, tapaturmaisten selkäydinvammapotilaiden akuutti hoito, alkuvaiheen kuntoutus ja pitkäaikaisseuranta tulee jatkossakin keskittää. Kaikissa keskitettävissä hoitoyksiköissä pitää tulevaisuudessa olla käytössä yhtenäinen laatujärjestelmä ja raportoinnin on oltava yhtenäistä, velvoittavaa, jatkuvaa ja avointa. Raportointia ja vertaisarviointia kehitettäessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin potilasryhmiin.