Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu vakinaistettiin kaikkiin käräjäoikeuksiin 1.5.2014. Asiantuntijapalveluiden järjestäminen tuli kunnan velvollisuudeksi, ja asiantuntija-avustajien pätevyydestä säädettiin laissa. Kunnan nimeämän asiantuntija-avustajan käyttäminen maksetaan valtion varoista. Oikeusministeriö asetti 22.10.2014 työryhmän seuraamaan asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun toteutumista. Seurantaryhmän toimikausi oli 1.11.2014–31.3.2016. Seurantaryhmä on selvittänyt muun muassa sovitteluasioiden ja huoltoriitaoikeudenkäyntien määriä, sovittelun joutuisuutta ja tuloksellisuutta, sovittelutyön organisointia, käräjäoikeuksien ja kuntien yhteistyön sujumista, menettelyn aiheuttamia kustannuksia ja muita sovittelun vaikutuksia. Huoltoriitasovitteluita on tullut lain voimaantulon jälkeen vireille runsaasti. Noin kolmasosassa huoltoriidoista on aloitettu sovittelu. Selvästi yli puolet sovitelluista jutuista on päättynyt kokonaissovintoon. Käräjäoikeudet ovat pääosin toteuttaneet sovittelut lain edellyttämällä tavalla viivytyksettä. Lakimiesavustajat ovat ottaneet sovittelun laajalti omakseen ja valitsevat usein asiakkaansa asian ensisijaiseksi käsittelytavaksi sovittelun. Valtaosa sovittelijoista, asiantuntija-avustajista ja lakimiesavustajista kokee sovittelun tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi tavaksi ratkoa huoltoriitoja. Sovittelut ovat myös vähentäneet sosiaalitoimelle tehtyjä selvityspyyntöjä. Lapsen kuuleminen sovittelussa on edelleen harvinaista, mutta kysymystä on pohdittu laajasti käräjäoikeuksissa. Lapsen henkilökohtaisen tapaamisen katsotaan voivan edistää lapsen edun toteutumista. Samalla kuitenkin nähdään, että kuuleminen edellyttää tarkkaa harkintaa, hyvää toteuttamista, vanhempien aitoa hyväksyntää ja sitoutumista yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Sovitteluiden voidaan arvioida pitkällä tähtäimellä vähentävän sekä käräjäoikeuksien että sosiaalitoimen työtä.