Yleishyödyllisyys on yksi kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan KANE:n työn avainkäsitteistä. Valtioneuvoston vuonna 2007 tekemä periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä velvoittaa huolehtimaan yleishyödyllisyyden käsitteen käytön kansallisesta johdonmukaisuudesta. Samalla halutaan turvata järjestöjen asema yleishyödyllisten palvelujen tuottajina.
Osana yleishyödyllisiin palveluihin liittyvää valmistelutyötään kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE päätti teettää selvityksen kansalaisjärjestöjen asemasta ja roolista yleishyödyllisten palvelujen tuottajina yhteistyössä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton sekä Suomen Liikunta ja Urheilun kanssa. Kahdessa osassa tehdyn selvityksen toteutti KANE:n toimeksiannosta OTT Marjo Ojala. Yleishyödyllisten palvelujen oikeudellista perustaa selvittäneen ensimmäisen osan rahoitti työ- ja elinkeinoministeriö. Selvityksen toisessa osassa tarkastellaan ennen kaikkea suomalaisten järjestöjen kokemuksia ja asemaa yleishyödyllisten palvelujen tuottajina. Toisen osan rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö ja oikeusministeriö. Tämä julkaisu koostuu edellä mainituista kahdesta selvityksestä.
Selvitys vahvistaa, että toimintaympäristön muutosten, erityisesti Euroopan unionin sisämarkkinasääntelyn ja sen pohjalta tehtyjen kansallisten linjausten myötä järjestöjen toimintaedellytykset ja niiden toiminnan kohtelu ovat muuttuneet epäselviksi ja epävarmoiksi. Ennen kaikkea kyse on yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan välisestä rajankäynnistä.
Selvitysten ja KANE:n valmistelutyön pohjalta hallitus linjasi 17. helmikuuta 2010 näkemyksensä järjestöjen aseman vahvistamisesta yleishyödyllisten palvelujen tuottajina.