Maailman terveysjärjestö hyväksyi syksyllä 1999 Euroopan 2. alkoholiohjelman, joka liittyy laajaan koko Eurooppaa koskevaan Terveys 21 -ohjelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi toukokuussa 2000 päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnalle tehtäväksi valmistella Euroopan 2. alkoholiohjelman suuntaviivat huomioon ottaen vuonna 1997 hyväksytyn kansallisen alkoholiohjelman toimeenpano-ohjelman (ns. Onks tietoo? -ohjelma) päivityksen. Päivitystyötä varten neuvottelukunta asetti keskuudestaan kymmenhenkisen työryhmän. Työryhmän ehdotus käsiteltiin kahdessa vaiheessa koko neuvottelukunnassa marras-joulukuussa 2000.

Neuvottelukunnan ehdotusten päälinja on yksinkertainen. Lähtökohtana on vakaa käsitys, jonka mukaan julkisin toimin valtakunnallisella ja paikallisella tasolla tehtävällä laaja-alaisella yhteistyöllä on mahdollista ehkäistä ja lievittää alkoholiongelmia. Neuvottelukunta painottaa Suomen tämänhetkisessä alkoholitilanteessa nimenomaan julkisten toimien merkitystä ja julkisen vallan aktivoitumista. Päälinjaan kuuluu myös, että ehdotettavat toimet ovat käynnistettävissä nopeasti ja vähäisin lisäresurssein.

Ehdotuksissa painotetaan myös sellaisten yleisten toimien merkitystä, jotka eivät ole pelkästään erityisten alkoholitoimijoiden alaa: yleisen hyvinvointipolitiikan toimet toimeentulon, asumisen ja työllisyyden tukemiseksi voivat olla merkittäväksi avuksi myös alkoholiongelmia ehkäistäessä. Esimerkkeinä tällaisista yleisistä toimista ovat yleisten sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli myös alkoholin ongelmakäyttäjien tarpeisiin vastaajana tai pyrkimykset turvata alkoholittomia harrastus- ja ajanvieteympäristöjä lapsille, nuorille ja aikuisillekin. Ohjelmaehdotukset ovat vain keskipitkän aikavälin ratkaisu. Neuvottelukunta katsoo, että ohjelma on päivitettävä uudelleen viimeistään vuonna 2003.

Ehdotustensa taustaksi neuvottelukunta arvioi ensin Euroopan 2. alkoholiohjelman uusia painotuksia ja niiden merkitystä Suomelle. Arvion mukaan uudessa ohjelmassa painottuvat entistä enemmän niin sanotut haittojen vähentämisen pyrkimykset, kun taas Euroopan alkoholiohjelman painopiste oli alkoholin kulutuksen vähentämisessä. Tämän jälkeen neuvottelukunta arvioi Suomen alkoholiolojen kehitystä kansallisen alkoholiohjelman voimassaoloaikana. Lukuisat hallinnolliset ja organisatoriset muutokset ovat hämmentäneet alkoholikenttää, ja vasta nyt on tilanne sen verran vakiintumassa, että edellytykset toimivan alkoholiohjelman luomiseksi ovat olemassa. Neuvottelukunta tilasi myös erikseen arvion Onks tietoo? -ohjelman toteutumisesta; tämä arvio esitetään neuvottelukunnan raportin liitteenä. Tulokset olivat melko negatiivisia: Onks tietoo? -ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi asetettu paikallistoimijoiden ja lähiyhteisöjen aktivoituminen alkoholikysymyksissä ei toteutunut, koska puuttui niin koordinaatiota, toimintavaltuuksia, toimintaresursseja kuin halua yhteistyöhön eritasoisten ja -tahoisten julkis-, kansalais- ja taloustoimijoiden kesken.

Neuvottelukunta tekee kaikkiaan kymmenen konkreettista ehdotusta: 1. Alkoholiohjelmia ehkäisemään pyrkivän järjestelmän resursoinnin vahvistaminen ja koordinaatiosuhteiden selkeyttäminen. 2. Verkostoituvan toimintamallin vahvistaminen kaikilla tasoilla. 3. Selvitystyön vauhdittaminen paikallisen päätösvallan lisäämiseksi alkoholikauppaan ja anniskeluun liittyvässä lupahallinnossa ja valvonnassa. 4. Päihdeongelmaisille tarkoitettujen terveydenhuoltopalveluiden ja muiden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden (päihdehuollon erityispalvelut, asumisen ja toimeentulon tuki) kattavuuden ja saatavuuden vahvistaminen. 5. Alkoholiongelmaisille tarkoitettujen palvelujen aseman vahvistaminen yleiseen järjestykseen ja ehkäisevään päihdetyöhön liittyvien toimien rinnalla. 6. Päihdelääketieteen vastuulääkärijärjestelmän luominen sairaanhoitopiireihin ja terveyskeskuksiin. 7. Selkeiden periaatteiden ja käytäntöjen luominen hallintoon ja paikallistason toimintaan sen varmistamiseksi, että erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitetut toiminta- ja vapaa-ajan ympäristöt voivat pysyä alkoholittomina. 8. Alkoholiongelmien varhaisen toteamisen tehostaminen yleisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa, työterveyshuollossa sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa. 9. Järjestökentän toimintamahdollisuuksien vahvistaminen lähiyhteisöjen tukemiseksi alkoholiongelmiin puuttumisessa ja niiden ehkäisyssä. 10. Pahenevaan sekakäyttöongelmaan puuttuminen siirtämällä PKV-lääkkeiden (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden) määrääminen alkuperäisreseptille.

Ehdotusten jälkeen neuvottelukunta vielä vertaa niitä Euroopan 2. alkoholiohjelmassa esitettyihin viiteen kokonaistavoitteeseen. Lopuksi tarkennetaan konkreettisia toimia ehdotusten toimeenpanoksi, seurannaksi ja arvioinniksi. Kolmelle toimeenpanovuodelle (2001-2003) ehdotettavien lisäresurssien kokonaismääräksi esitetään kaikkiaan vajaata 4 miljoonaa markkaa.