Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 3.10.2002 kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin. Hanketta johti kansliapäällikkö Markku Lehdon vetämä johtoryhmä ja selvityshenkilöiksi kutsuttiin ylijohtaja Matti Heikkilä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, toimitusjohtaja Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen Kuusankosken kaupungista. Projektin tehtävänä oli laatia pitkän tähtäyksen kehittämisohjelma, jolla turvataan sosiaalialan tasapainoinen ja hallittu kehitys. Raportti pohjautuu selvityshenkilöiden asiantuntija-arvioon. Raportin toimenpide-ehdotuksiin sisältyvät vain ne, joista hankkeen johtoryhmässä saavutettiin laaja yhteisymmärrys. Toimenpide-ehdotusten toteuttaminen edellyttää lisärahoitusta. Valtiovarainministeriön edustaja ei sitoutunut niihin ehdotuksiin, jotka merkitsevät valtion ja kuntien kokonaismenojen kasvua.

Selvityshenkilöt ovat arvioineet erityisesti neljää suurta kokonaisuutta: 1. sosiaalipalvelujen saatavuutta ja laatua eri väestöryhmien näkökulmasta, 2. sosiaalialan henkilöstön osaamista, riittävyyttä ja työkäytäntöjä, 3. palvelujen järjestämistä kunnassa ja yhteistyötä muiden hallintokuntien kanssa ja 4. sosiaalialan rahoitusta ja ohjausta. Palvelujen saatavuuden ja laadun parantamisesityksiä tehtiin erityisesti lapsiperheiden ja vanhusten palveluissa. Lapsiperheiden palveluissa painotettiin varhaista puuttumista, perus- ja erityistason palvelujen yhteistyön lisäämistä ja palvelujen monipuolisuuden lisäämistä. Lisäpanostusta tarvitaan mm. lastensuojelussa ja erityispäivähoidossa. Pitkäaikaistyöttömien hajallaan olevat palvelut tulisi koota yhteen ja kuntien vastuuta rakennetyöttömyyden hoidossa lisätä. Vanhusten palveluissa esitetään vanhustyön modernisoimista, vanhuksille oikeutta hoidon tarpeen arviointiin, koti- ja laitoshoidon henkilöstövajauksen korjaamista ja omaisille mahdollisuutta jäädä hoitamaan lyhytaikaisesti vanhempaansa.

Sosiaalialan henkilöstön osaaminen tulisi varmistaa lakisääteisellä täydennyskoulutusvelvoitteella. Sosiaalipalveluiden työkäytäntöjä ja menetelmiä tulisi merkittävästi kehittää erillisellä Hyvät käytännöt –hankkeella. Sosiaalialan uusien alueellisten osaamiskeskusten toimintaedellytyksiä esitetään parannettavaksi, jotta ne voisivat nykyistä paremmin toimia kuntien palvelujen kehitystyön tukena. Tietoteknologian hyväksikäyttöä sosiaalialalla tulee parantaa.

Sosiaalialan palvelut tulisi järjestää entistä monimuotoisemmin kuntien, järjestöjen ja yritysten yhteistyönä. Asiakkaiden valinnan mahdollisuuksia tulisi parantaa esim. palvelusetelien avulla. Sosiaalihuollon erityispalvelut eli lähinnä lastensuojelu, päihdehuolto, vammaishuolto ja erityispäivähoito tulee järjestää riittävän suurella väestöpohjalla, tarvittaessa seudullisesti ns. vastuullinen keskuskunta -mallin avulla. Seudullisen yhteistyön kartoitus tulisi tehdä koko maassa vuoden 2003 loppuun mennessä.

Sosiaalipalveluiden valtakunnallista rahoitusta ja ohjausta tulisi kehittää neljän elementin varassa. Kunnille tulee turvata riittävä perusrahoitus valtion rahoitusosuutta kasvattamalla ja asiakkaiden palveluiden saamisen perusteita tulee vahvistaa. Palvelujen saamisen perusteet parantaisivat asiakkaan näkökulmasta palvelun saamisen ennustettavuutta. Työ esitetään aloitettavaksi vanhuspalveluista. Palvelujen järjestelmällistä arviointia tulee lisätä. Sosiaalipalveluiden laadun turvaamisen keinona selvityshenkilöt tuovat esiin vähimmäisstandardien luomisen.