Inhimillinen pääoma on osa aineetonta pääomaa, joka yhdistettynä muihin resursseihin mahdollistaa yksilöiden, organisaatioiden ja muiden yhteisöjen tarkoituksenmukaisen toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen. Organisaation inhimillisellä pääomalla tarkoitetaan sen menestymistä edesauttavia aineettomia, henkilöstöön kiinnittyneitä resursseja. Tässä selvityksessä on tarkasteltu erityisesti sitä, millainen inhimillinen pääoma on hyödyllistä, kun tavoitteena on hyvää tulosta tekevä ja työntekijöiden työhyvinvointia ja yhtenäisiä työuria tukeva työpaikka, ja miten inhimillistä pääomaa voidaan näitä tavoitteita huomioiden kehittää. Voidaan todeta, että työhyvinvoinnista ja inhimillisestä pääomasta tiedetään jo paljon, ja on varsin runsaasti tutkimustietoa siitä, minkälainen on hyvä ja tuloksellinen työpaikka. Ihmiset voivat hyvin ja tekevät tuloksellista työtä, kun työilmapiiri on myönteinen, avoin ja yhteistyöhön kannustava, esimiestyö on oikeudenmukaista ja arvostavaa ja ihmisillä on kokemus, että omaan työhön voi vaikuttaa ja työ joustaa tarvittaessa elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan. Henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn strategista merkitystä organisaation aineettomana ja inhimillisenä pääomana on toistaiseksi tarkasteltu hyvin vähän aihealueen tutkimuksissa. Selvityksen yhtenä johtopäätöksenä hahmottuukin kehittyvä työhyvinvointipääoman käsite. Työhyvinvointipääoman perustan muodostaa ns. laajennettu käsitys aineettomasta pääomasta. Sen ajatellaan käsittävän työyhteisön sosiaalisen pääoman ja johtamisen, rakenne- eli organisaatiopääoman, osaamispääoman sekä psykologisen pääoman, jolla tarkoitetaan itseluottamuksena, sitkeytenä, optimismina ja toiveikkuutena ilmeneviä henkisiä resursseja. Yksilön näkökulmasta nykytyöelämässä toimiminen edellyttää ennen kaikkea kykyä elinikäiseen oppimiseen ja uudistumiseen. Perinteisen osaamis- ja koulutuspääoman ohella tarvitaan entistä enemmän asenteellisia valmiuksia, kuten yritteliäisyyttä, kykyä itsensä johtamiseen ja omien voimavarojensa kestävään käyttämiseen.