Selvitys luo katsauksen saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitykseen ja tilanteeseen Suomessa, ollen koonti aihetta koskevista tutkimuksista ja raporteista. Tarkastelukohteina ovat palvelujen kehitys, saatavuus sekä asiakkaiden kokemukset ja tarpeet. Kyse on saamelaisten yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisesta yksilö- ja yhteisötasolla. Tulokset on keskusteltu reflektiivisinä dialogeina saamelaisten avaintoimijoiden kanssa, arvioiden palvelujen kehittämistä, haasteita ja kehitystrendejä suhteessa sote-uudistukseen. Kehitys on ollut hidasta ja palvelujen saatavuus edelleen puutteellista jopa saamelaisten kotiseutualueella. Kehittämisen esteinä ovat viranomaisten tietämättömyys, kielteiset tai välinpitämättömät asenteet sekä lainsäädännön ja rahoituksen heikko tuki. Universalistisiin lähtökohtiin perustuva palvelujärjestelmä huomioi kansa- ja väestöryhmäkohtaisia erityistarpeita heikosti. Yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa toteutuu huonosti sekä suhteessa pääväestöön että saamen kieliryhmien kesken. Sote-lainsäädännössä alkuperäiskansa saamelaisia käsitellään kielellisenä vähemmistönä, saamelaisten oikeuksien toteutumista palveluissa rajoitetaan yksilön kielitaitoon ja asuinpaikkaan perustuen. Palvelujen tarve on suurin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, jossa saamelaisväestön enemmistö asuu.