Työ on toteutettu LVM:n toimeksiannosta maalis-syyskuussa 2023 osana valtioneuvoston laajempaa tietotarvetta yhteysalusliikenteen kehittämisnäkymistä ja niihin liittyvistä toimenpiteistä.

Selvitys tarkastelee Manner-Suomen yhteysalusliikenteen neljän päätoimintamallin hyötyjä ja haittoja sekä riskejä keskeisille sidosryhmille. Tarkastelun keskiössä ovat mm. reittikokonaisuuksien luonne, aluskanta sekä sopimusten kesto ja liikenteen jatkuvuudenhallinta. Työssä sivutaan myös organisaatiokoon vaikutusta toiminnan jatkuvuuteen ja tehokkuuteen sekä esitetään katsaus Ahvenanmaan maakunnan, Ruotsin ja Viron yhteysalusliikenteeseen. Toimeksiannon vaihtoehdoissa 1) ja 2) tarkastelussa olivat nykyinen 5-vuotinen (mallit 1a ja 1b) ja mahdollinen 10+5 vuoden sopimuskausi (mallit 2a ja 2b):

1) Nykyinen kilpailutettu malli, jossa kaluston omistavat yksityiset toimijat tai valtion omistama yhtiö 2) Ns. pakettikilpailutusmalli, jossa kilpailutetaan nykyistä laajempia reittikokonaisuuksia 3) Varustamo, jolla sekä kalusto että operointi (3a) tai yhtiössä kalusto ja operointi kilpailutettuna (3b) 4) Ns. virastomalli, jossa virasto omistaa ja operoi aluksia (4a) tai vain omistaa ja vuokraa niitä (4b)

Manner-Suomen julkisesti tuetussa ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kilpailuttamassa yhteysalusliikenteessä kulki vuonna 2022 noin 260 000 matkustajaa. Tällä noin 17 milj. euron markkinalla toimi syyskuussa 2023 neljä pääkilpailijaa ja niiden neljä alihankkijaa, joiden yhteenlaskettu henkilöstömäärä on alle 100; aluksia on 15 ja vara-aluksia 6. Ala on pieni ja nyt myös hyvin keskittynyt: toukokuussa 2023 valtio-omisteisen FinFerries-konsernin (Suomen Lauttaliikenne Oy) osuus markkinan rahallisesta arvosta oli 70 %.

2020-luvulla alan ympäristö-, turvallisuus- ja muu sääntely tulee kiristymään. Kaluston ikärakenne on parin viime vuoden aikana kehittynyt parempaan suuntaan, mutta osa aluksista on iäkkäitä ja vara-alukset erittäin iäkkäitä. Edellytykset kehittää alaa sekä uusia kalustoa turvallisempaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan ovat kuitenkin olemassa.

Kun tarkastelujänne on 10–20 vuotta, yhteysalusliikenteen toimintamalleista nousee esiin kaksi päävaihtoehtoa, joilla on parhaat edellytykset vastata alan sääntelyn ja toimintaympäristön muutoksiin. Mallien asettaminen keskinäiseen paremmuusjärjestykseen on poliittinen päätös – myös jatkaminen nykyjärjestelyin (malli 1a) on päätös:

- vähintään 10+5 vuoden tai jopa 20 vuoden sopimusmalli niin, että nykyisistä reiteistä kootaan 4–7 laajempaa liikennealuetta (malli 2b), tai - valtion omistama varustamo, joka operoi aluksiaan (malli 3a).

Molemmat vaihtoehdot edellyttävät määrätietoista, selkeää ja pitkäjänteistä poliittista ohjausta valtioneuvostolta ja vastuuministeriöiltä, jonka tulee välittyä myös kilpailutusta hoitavan ELY-keskuksen suuntaan erityisesti mallissa 2b. Ilman tällaista ohjausta viranomainen ei voi omin päätöksin hyödyntää sitä ainutkertaista potentiaalia, joka yhteysalusliikenteen kehittämiselle nyt on. Molemmissa malleissa korostuu myös aputoiminimeä FinFerries käyttävän valtionyhtiö Suomen Lauttaliikenne Oy:n määrätietoisen ja pitkäjänteisen omistajaohjauksen merkitys.