Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) ajankohtaisanalyysi tarkastelee ihmisoikeusperustaisuuden toteutumista Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Annamme myös suosituksia ihmisoikeusperustaisuuden vahvistamiseksi tulevilla hallituskausilla. Suomen kehityspolitiikan ihmisoikeusperustaisuus on viime vuosina vahvistunut, ja ihmisoikeudet osataan huomioida kehitysyhteistyössä entistä huolellisemmin. Suomen tulisi kuitenkin ottaa asiassa vieläkin kunnianhimoisempi ote, jotta yhä suurempi osa kehityspolitiikasta edistäisi jatkossa ihmisoikeuksia entistä aktiivisemmin ja tarttuisi ihmisoikeushaasteisiin. Se edellyttää eri toimijoilta poliittista tahtoa, selkeää tavoitteenasettelua, osaamista sekä asianmukaista resursointia. Vaikka ihmisoikeusperustaisuutta on huomioitu kehitysyhteistyön suunnittelussa, on sen toteutuksessa ja seurannassa suurta vaihtelua. Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanossa kansalaisjärjestöillä ja kahdenvälisellä yhteistyöllä on ollut tärkeä rooli. Haurailla alueilla toimiessaan sekä monenkeskisessä yhteistyössään Suomi on politiikkavaikuttamisessaan tuonut vahvasti esiin ihmisoikeuskysymyksiä. Tämä painotus ei kuitenkaan ole näkynyt yhtenäisesti kehitysyhteistyöinterventioiden tasolla. Laina- ja sijoitusmuotoinen tuki etenkin yksityissektorin toimijoille on lisääntynyt viime vuosina. Tällä saralla ihmisoikeusperustaisuus näkyy etupäässä ihmisoikeusriskien hallintana. Onkin tärkeää, että ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa toteutetaan johdonmukaisesti läpi eri kehitysyhteistyön kanavien, toimien ja tasojen. Tämä ei koske pelkästään kehitysyhteistyötä, vaan laajemmin eri politiikka-aloja, Suomen ulkosuhteiden kokonaisuutta ja kansainvälistä vaikuttamistyötä erityisesti EU:ssa ja YK:ssa. Ministeriöiden välisessä yhteistyössä ja koordinaatiossa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa tulee nähdä tärkeänä keinona toimeenpanna Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden ketään ei jätetä -periaatetta. Kiristyvässä globaalissa tilanteessa on tärkeää varmistaa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka säilyy vahvasti ihmisoikeusperustaisena yli hallituskausien. Lähestymistapa on tärkeä ohjenuora myös Suomen kansallisille ja kansainvälisille kestävän kehityksen tavoitteille, joiden aikajänne ylittää hallituskausien rajat. Hallitusten ja ministeriöiden rinnalla eduskunnalla on keskeinen rooli Suomen kehityspolitiikan suuntaviivoihin ja sen toimeenpanon kokonaisrahoitukseen liittyvässä päätöksenteossa, ja siten ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan turvaamisessa.