Raportti tarkastelee Suomen poikkeuksellisen hitaan tuottavuuskasvun syitä, kustannuskilpailukykyä ja ansioiden kehitystä sekä innovaatiopolitiikkaa.

Hitaan tuottavuuskasvun taustalla on Suomen elektroniikkateollisuuden kokema pysyvä negatiivinen teknologiashokki; finanssikriisin jälkeinen vientiteollisuuden heikentynyt kustannuskilpailukyky, joka mm. vähensi kannusteita investoida sekä voimavarojen huono kohdentuminen: tuottavimpien yritysten osuus työvoimasta ei ole riittävän suuri. Analyysi viittaa siihen, että voimavarojen heikko kohdentuminen alentaa merkittävästi tuottavuutta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuvan kilpailun puutteesta tai siitä, että talous uudistuu hitaasti puutteellisen yritysdynamiikan vuoksi.

Yritykset näyttäisivät käyttävän vähemmän työvoimaa ja enemmän pääomapanoksia kuin voiton tavoittelu edellyttäisi. Ilmiö viittaa yhtäältä ongelmiin osaavan työvoiman saatavuudessa ja työmarkkinoiden sääntelyssä ja toisaalta pääomaverotuksen vääristymiin.

Suomen kustannuskilpailukyky on viime vuosina säilynyt kohtuullisena. Rekisteriaineistoihin nojaava kilpailukyvyn hajotelma kertoo, että palkanmuodostuksen joustavuus on tukenut sekä kustannuskilpailukykyä että ansioiden kehittymistä. Palkat reagoivat paitsi suhdannevaihteluun, myös muun muassa tuottavuuden ja kannattavuuden eroihin. Tällainen jousto tasoittaa työvoiman kysynnän heilahduksien ja erojen seurauksia, ja edistää talouden vakaata kehitystä.