Selvitys tarkastelee työelämän ja työmarkkinoiden 2000-luvun muutosten synnyttämiä haasteita ja kehittämistarpeita sosiaaliturvan uudistamiselle. Muutokset ovat kokonaisuutena olleet pikemminkin vähittäisiä kuin radikaaleja. Työllisyysaste on ollut nousussa myös hitaan talouskasvun aikana, ja yli 55-vuotiaiden keskuudessa työllisyysasteen nousu on ollut jopa merkittävää. Ikääntyneiden työllisyysasteen nousu on seurausta yhdistelmästä erilaisia tekijöitä. Suomen työllisyysaste on positiivisesta kehityksestään huolimatta edelleen jäljessä muita Pohjoismaita. Tämä on ilmeinen kilpailukykyhaitta Suomelle ottaen huomioon maan muita Pohjoismaita epäedullisemmaksi ennakoidun väestökehityksen.

Ammattirakenne on muuttunut osaamispainotteiseen suuntaan. Muutosta voi jatkossa kuitenkin hidastaa koulutustason nousun pysähtyminen ja miesten kasvava koulutusvaje naisiin nähden. Merkittävää työurien ja työsuhteiden haurastumista ei ole tapahtunut, vaikka osa-aikatyö, yksinyrittäminen ja usean työn tekeminen päällekkäin ovatkin jonkin verran yleistyneet.

Sairauspoissaoloissa, alentuneen työkyvyn kokemuksissa ja työkyvyttömyydessä ei ole 2000-luvulla tapahtunut selvää tasomuutosta. Huolestuttava ilmiö on kuitenkin nuorten ja nuorten keski-ikäisten – erityisesti naisten – keskuudessa yleistyneet alentuneen työkyvyn kokemukset ja pitkät sairauspoissaolojaksot.