Raportissa arvioidaan Euroopan neuvoston kahdeksan ihmisoikeussopimuksen täytäntöönpanoa ja seurantaa. Lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä hyödynnetään valvontaelinten ratkaisuja. Toisaalta Suomi on saanut moitteita ihmisoikeussopimusten valvontaelinten ratkaisujen ja suositusten hitaasta täytäntöönpanosta. Valvontajärjestelmien seurantaa ja sitä koskevaa tiedonkeruuta ei ole toteutettu riittävän kattavasti. Kansallisten seurantarakenteiden vakiintumattomuus tarkoittaa sitä, ettei valtioneuvosto tai eduskunta saa riittävästi tietoa ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanosta.

Raportissa ehdotetaan, että sopimusten tunnettavuutta parannetaan. Tunnettavuuden parantaminen edellyttää tiedonkeruun ja tiedon jakamisen huolellista koordinointia. Tutkimus tukee sopimusvalvontaelinten suositusten tietopankkia toimivana ratkaisuna, jolla voidaan lisätä ihmisoikeussopimusten ja erityisesti niiden valvontajärjestelmien tuottamien kannanottojen tunnettavuutta. Tärkeää on saada kaikki vastuuministeriöt mukaan tavoitteen toteuttamiseen. Raportti ehdottaa ratkaisuja, joilla valtioneuvostossa ja eduskunnassa säännöllisesti käsiteltäisiin valvontaelinten ratkaisujen ja suositusten seurantaa. Raportissa muistutetaan vaarallisesta kehityksestä tietyissä Euroopan maissa, jossa kyseenalaistetaan sopimusten sitovuus ja valvontaelinten ratkaisujen ja suositusten noudattaminen.