Selvityksen tarkoituksena on tuottaa yleinen katsaus Euroopan maiden ja eräiden muiden maiden julkisten työvoimapalvelujen palvelurakenteisiin ja -rahoitusvastuisiin sekä kuvata tarkemmin kolmen tapaustutkimusmaan tilannetta. Selvitys on toteutettu marraskuun 2020– tammikuun 2021 välisenä aikana.

Työpolitiikan toimeenpanovastuun muutokset ovat vertailumaissa aina kytkeytyneet osaksi laajempia palvelurakenneuudistuksia eikä niitä voida erottaa muista uudistuksista. Suomessakin eri uudistusten kytkeytyminen toisiinsa tulisi huomioida. Vertailumaissa paikallisen tason kyky tuottaa palveluita vaihtelee. Kuntien tai niiden työpolitiikan eri asioihin kohdistuvien yhteistyörakenteiden tulisikin olla riittävä suuria, jotta palvelujen toteutus ja kehittäminen olisi mahdollista Palveluiden rahoitusvastuut jakautuvat sosiaaliturvan eri instrumenttien mukaisesti ja kuntiin kohdistuvia rahoituskannustimia on käytössä vain vähän. Vertailumaissa havaitaan, että hajautetussa palvelujärjestelmässä valtion ohjausrooli muuttuu lainsäätäjäksi sekä järjestelmää fasilitoivaksi tahoksi. Hajautettua palvelujärjestelmää voidaan tukea rahoituksella ja vahvalla tiedolla johtamisella. Lisäksi yhteinen asiakastietojärjestelmä on keskeinen edellytys hajautetun työvoimapalvelujärjestelmän toimivuudelle. Hajauttamisella on positiivisia vaikutuksia palvelujen integrointiin alueellisesti tai paikallisesti.