Suurin osa OECD-maista on havahtunut siihen, että tulevaisuuden hallinnointi- ja johtamisjärjestelmien tulee olla ketteriä ja kykeneviä sopeutumaan kompleksisiin muutoksiin. Vanhat hallintomallit ja käytännöt eivät tule riittämään tulevaisuudessa julkisen sektorin hallinnoinnissa. Yhden hallinnonalan sijaan katse tulee siirtää systeemisten haasteiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun.

Tässä raportissa tutkitaan, kuinka systeemisen muutoksen haasteeseen on vastattu Suomen kannalta kiinnostavissa vertailumaissa. Tarkasteltavaksi valikoitui neljä valtiota ja valinta perustui Suomea koskettavien systeemisen muutoksen avainalueisiin: 1) työmarkkinauudistus (Tanska), 2) julkisen sektorin innovaatiot (Kanada), 3) julkisen hallinnon digitaalinen uudistaminen (Singapore) ja 4) yhtenäisen hallinnon ajattelu (Iso-Britannia).

Raportissa tarkastellaan systeemisen muutoksen ilmaantumista ’kompleksisuuslinssin’ läpi. Lähestymistapa tuo esille systeemisen muutoksen osatekijöiden roolit, joihin lukeutuvat itseorganisoituminen, monimuotoisuus, kytkeytyneisyys, hallitseva näkemys, palauteprosessit, yhteisevoluutio ja hajautuva rakenne.

Raportti on osa Ohjaus2020 -hanketta, jonka tavoitteena on tarjota kokonaiskuva Suomen valtion ohjauksen kehityksestä ja nykytilasta sekä vahvistaa keskustelua systeemisen ohjauksen mahdollisuuksista.