Pitkät käsittelyajat on tunnistettu yhdeksi rikosprosessin ongelmaksi Suomessa. Erityisesti seksuaalirikosten lapsiuhrit saattavat joutua käymään läpi traumaattisia kokemuksiaan jopa vuosia kestävän rikosprosessin ajan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen erityyppisen aineiston avulla lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rikosprosessin kestoa ja sitä, mitkä tekijät selittävät rikosprosessin pitkittymistä näissä rikoksissa. Aineistona käytettiin ensiksikin viranomaistilastoja ilmoitettujen ja tuomittujen rikosten määristä sekä niiden käsittelyajoista. Toiseksi analysoitiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten lainvoimaisia tuomioita sen selvittämiseksi, voidaanko tuomioon asti edenneissä tapauksissa erottaa rikosprosessin pitkittymistä selittäviä seikkoja teoissa tai osapuolissa. Kolmanneksi alueellisille eroille etsittiin syitä haastattelemalla rikosprosessin eri vaiheiden toimijoita, eli poliiseja, syyttäjiä ja käräjätuomareita. Tutkimus vahvistaa, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rikosprosessi kestää keskimäärin kauemmin kuin muiden vakavien seksuaali- ja väkivaltarikosten. Käsittelyajoissa on huomattavia alueellisia eroja erityisesti esitutkintavaiheessa. Rikoslajiin ja asianosaisiin liittyvien tekijöiden sijaan tuloksissa korostuvat alueelliset erot viranomaistyön resurssien suuntaamisessa, organisoimisessa ja yhteistyössä.