Raporttiin kootut kirjoitukset muodostavat ensi vaiheen kokonaiskuvauksen vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja sitä seuranneen globaalin reaalitalouden taantuman välittymisestä Suomen talouteen. Tuotannon kansainvälisesti vertaillen voimakkaan pudotuksen taustalla oli ennen muuta vientimme painottuminen suhdanneherkkien investointihyödykkeiden kauppaan. Myös Nokian kannattavuuden heikkenemiseen liittynyt sähköteknisen teollisuuden toimintaylijäämän supistuminen vähensi Suomen bruttokansantuotetta, vaikka se ei ilmennytkään kuin pieneltä osin kotimaisten tuotannontekijätulojen ja alenemisena. Työttömyyden kasvua hillitsi laajamittainen lyhennettyyn työaikaan turvautuminen, jota työttömyysturvajärjestelmämme tuki. Näiden institutionaalisten erityispiirteiden ohella myös onnistuneet elvytystoimet myötävaikuttivat siihen, että yksityinen kulutus ja työllisyys säilyivät bruttokansantuotteen voimakkaaseen supistumiseen nähden suhteellisen vahvoina ja työttömyyden kasvu jäi odotettua pienemmäksi. Toisaalta osa taantuman negatiivisista reaalitaloudellisista vaikutuksista saattaa näkyä vasta viiveellä. Yhtenä hintana taantumasta on ollut julkisen talouden tasapainon heikentyminen, jonka saaminen tasapainoon noususuhdanteen aikana on entistäkin tärkeämpää.