Enemmistö lausunnonantajista suhtautui myönteisesti siihen, että kuluttajaluottojen markkinoinnin rajoittamista koskeva säädösvalmisteluhanke käynnistettäisiin ja kuluttajaluottojen markkinointia rajoitettaisiin keinona hillitä ylivelkaantumista. Osa lausunnonantajista taas katsoi, että kuluttajaluottojen markkinointia koskevan sääntelyn tiukentaminen ei ole tarpeellista tai ajankohtaista ainakaan ennen kuin uuden hintasääntelyn vaikutuksia on päästy arvioimaan.

Kuluttajaluottojen markkinoinnin sisällön rajoittamiseen suhtauduttiin periaatteellisella tasolla pääosin myönteisesti. Lausunnonantajien mielipiteet jakautuivat sen suhteen, tulisiko markkinoinnin sisältöä rajoittaa yksityiskohtaisemmilla säännöksillä vai edellyttää, että markkinoinnissa pitäydytään yksinomaan tosiasiatiedoissa.

Lausunnonantajien näkemykset jakautuivat myös sen suhteen, tulisiko markkinoinnissa esittää jonkinlainen varoitus luoton mahdollisista haitallisista vaikutuksista kuluttajan talouteen sekä muistuttaa kuluttajan velvollisuudesta maksaa luotto takaisin kaikkine luottokustannuksineen.

Lähes kaikki markkinointikiellosta lausuneet lausunnonantajat suhtautuivat kielteisesti tai vähintään epäillen kalleimpien luottojen yleiseen markkinointikieltoon. Tiettyihin markkinointikanaviin kohdistuvista kielloista lausuneiden lausunnonantajien keskuudessa tällaiset rajoitukset saivat lähes yhtä paljon vastustusta kuin kannatusta.