Arviomuistiossa tarkastellaan nykyisen vesilain säännösten riittävyyttä vaelluskalakantojen turvaamisen kannalta. Vaelluskalakantojen turvaamistavoitteen näkökulmasta keskeisessä asemassa ovat vesivoimalaitosten toimintaa ohjaavat luparatkaisut, joista osa on hyvinkin vanhoja. Luvissa asetetut velvoitteet ovat vaihtelevia ja osa luvista täyttää jo nykyisellään vaelluskalakantojen turvaamisesta johtuvat vaatimukset. Vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantaminen ei vaadi kaikkien vesivoiman hyödyntämistä koskevien lupapäätösten tarkistamista.

Vesitalousluvat ovat olleet vahvan pysyvyyssuojan piirissä ja niihin puuttuminen jälkikäteen on mahdollista vain rajallisesti. Vesiin kohdistuvien tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää nykyistä laajempaa mahdollisuutta tarkistaa jo myönnettyjä vesitalouslupia, eikä vesien käyttöä koskevan tavoitteenasettelun muuttumisen myötä perusteita vesitalousluvan pysyvyyssuojan ylläpitämiselle nykyisessä laajuudessa enää ole.

Vesitalousluvan jälkikäteiselle avaamiselle ja uusien lupamääräysten asettamiselle luvan haltijalle yleisten etujen turvaamiseksi ei ole perustuslaista johtuvia esteitä. Jälkikäteinen kalatalousvelvoitteen asettaminen saattaa kuitenkin johtaa huomattaviin toteuttamiskustannuksiin sekä rajoittaa luvan haltijan toimintaa tavalla, joka voi eräissä tilanteissa rinnastua vaikutuksiltaan valtiosääntöoikeudelliseen pakkolunastukseen. Jatkovalmistelussa tulee arvioida luvan haltijan oikeussuojan tarvetta ja toteuttamiskeinoja.