Vesihuollon tulee tarjota luotettavasti riittävä määrä puhdasta talousvettä ja puhdistaa se käytön jälkeen ympäristöhaitat minimoiden. Suomessa on noin 1500 vesihuoltolaitosta. Erityisesti pienten laitosten toiminnan laadun, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Verkostosaneerauksesta on tulossa kaikkien vesihuoltolaitosten arkipäivää. Resurssien järkeväksi kohdentamiseksi laitokset tarvitsevat verkostoaan koskevaa systemaattisesti kerättyä tietoa, sen analysointia ja yhdistelyä. Tietojen pohjalta voidaan esimerkiksi arvioida häiriöalttiutta ja riskejä sekä ennakoida elinkaarta. Tietojen keräämisen ja hyödyntämisen käytännöt ovat vesihuoltolaitoksilla kirjavat ja puutteita on ollut myös kansallisella tasolla. Siksi verkostojen nykyistä saneeraustarvetta ei voida arvioida luotettavasti. Saneeraustarpeen arvioinnin tueksi hankkeessa on kehitetty kolmitasoinen laitoskohtaisen tiedonhallinnan tasoluokitus. Siinä kuvataan, mitä toimia kunkin tason saavuttaminen edellyttää ja millaisen verkoston hallinnan kukin taso mahdollistaa. Tiedonhallinnan perustasolla vesihuoltolaitos pystyy hallitsemaan verkosto-omaisuuttaan karkeasti koko verkoston tasolla. Tälle tasolle jokaisen laitoksen tulisi päästä. Hankkeen tuloksena esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Sen varrella on asteittain tiukkenevia ohjauskeinoyhdistelmiä toteutettaviksi eri ajankohtina. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään informaatio-ohjausta ja VEETI-järjestelmän kehittämistä sekä saneeraussuunnitelmien ja pätevyyksien vaatimista. Ne voidaan toteuttaa nykyiselläkin rakenteella, mutta ne voivat toimiessaan parantaa tilannetta. Seuraavassa vaiheessa olisi astetta tiukempi ohjaus rakennemuutokseen velvoittamalla pienet kunnat yhteistyöhön ja lopuksi hyvin tiukka lakisääteinen ohjaus isompiin yksiköihin. Jos lievemmät keinot riittävät tavoitteiden saavuttamiseksi, tiukempiin keinoihin ei tarvitse mennä.