Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman mukaan oikeuspolitiikan eräänä tavoitteena on, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua. Ohjelman mukaan varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen.

Muistiossa arvioidaan rangaistusten oikeasuhtaisuutta eräissä seksuaali-, väkivalta-, talous- ja rattijuopumusrikoksissa. Lisäksi tarkastellaan eräitä tähän liittyviä seuraamusjärjestelmää ja tunnusmerkistöjä koskevia muita kysymyksiä.

Rangaistustaso on muistiossa ymmärretty laajasti. Sillä tarkoitetaan rangaistuksen tosiasiallista ankaruutta, johon vaikuttavat paitsi rangaistussäännöksissä säädetyt rangaistusasteikot ja niiden soveltaminen, myös tunnusmerkistöt ja törkeysporrastus samoin kuin seuraamusten täytäntöönpano ja sisältö. Rangaistuksen pituuden lisäksi merkityksellistä on muun muassa se, kuinka vaativasta tai puuttuvasta rangaistuksesta on kyse samoin kuin sanktiovarmuus eli se, millä todennäköisyydellä rangaistus rikoksentekijälle määrätään.

Muistiossa tunnistetaan useita mahdollisia toimenpiteitä, joiden toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia voitaisiin arvioida erillisissä lainvalmisteluhankkeissa. Toimenpiteet koskevat muun muassa seuraamusten sisältöä (mm. ehdollisen vankeuden tehostaminen, ehdonalaisen vapauden valvonta, yhteisösakon asteikko ja yhdistelmärangaistus) ja riskiryhmille suunnattua rikoksentorjuntaa (mm. seksuaali- ja väkivaltarikosten ennaltaehkäisy, päihderiippuvaisten hoitoonohjaus). Rangaistusten pituuksien osalta tulisi seksuaalirikoksissa ensisijaisesti selvittää aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö. Toissijaisesti olisi mahdollista korottaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta ja säätää erillinen rangaistussäännös tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä (törkeä lapsen raiskaus, rangaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta)