Kansallisen metsäohjelman 2010 (KMO) väliarvioinnin tavoitteena oli määritellä, missä määrin KMO:lle asetetut tavoitteet on saavutettu, ja selvittää, kuinka KMO noudattaa kansallisia metsäohjelmia varten määriteltyjä eurooppalaisia periaatteita. Arviointi tuotti ehdotuksia tavoitteiden saavuttamiseksi ja KMO-prosessin kehittämiseksi. KMO:n toteutuksen puolivälissä on havaittavissa merkittävää edistymistä ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeimpiä myönteisiä tuloksia ovat kotimaisen ainespuun ja energiapuun kulutuksen kasvu, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma 2003–2007 (METSO), metsänhoito- ja perusparannustöiden julkinen rahoitus, metsien monikäytön merkityksen huomioiminen, Metsäalan Tulevaisuusfoorumi ja aktiivinen kansainvälinen metsäpolitiikka. Tulosten saavuttamisen kannalta tärkeimmät haasteet liittyvät puutuoteteollisuuden viennin arvon ja kotimaisen ainespuun käytön kehitykseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nykyistä laajempi toimenpidevalikoima. Muita haasteita ovat luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen, typen huuhtoutuminen metsämaalta, METSOn jatko, ensiharvennukset ja kunnostusojitukset, virkistyskäytön tukemiseen tarvittava rahoitus ja tietopohja sekä metsäsektorin koulutuksen ja tutkimuksen monipuolistaminen. Ohjelmaprosessi todettiin toimivaksi ja eurooppalaisia periaatteita noudattavaksi. KMO ohjaa alueellisia metsäohjelmia melko hyvin ja alueelliset metsäohjelmat puolestaan huomioidaan hyvin KMO:n laadinnassa. KMO on edistänyt ministeriöiden välistä yhteistyötä ja alueelliset metsäohjelmat alueellisiin kehitysprosesseihin osallistuvien sidosryhmien yhteistyötä. Tärkeimmät prosessin kehittämistarpeet liittyvät sekä kansallisella että alueellisella tasolla ristiriitojen hallintamekanismien luomiseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa muiden sektoreiden strategioihin ja resurssien jakoon, toimijoiden sitoutumisen vahvistamiseen ja tiedonhallinnan kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä suositukset painottuvat ohjelmaperusteisen lähestymistavan tehostamiseen, tavoitteiden asetteluun ja keinovalikoiman kehittämiseen.