Muistiossa esitetään jatkovalmistelussa pohdittavaksi useita rikoslain (39/1889) 20 lukua koskevia lainsäädäntömuutoksia. Nykyisin sukupuoliyhteyteen pakottamiseksi kutsuttu teko siirrettäisiin raiskausta koskevaan pykälään (20 luvun 1 §), missä yhteydessä sen enimmäisrangaistus korotettaisiin neljään vuoteen vankeutta. Raiskaukseksi katsottaisiin jatkossa myös ne sukupuoliyhteyden sisältävät teot, jotka nykyisin katsotaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen henkilöön lisättäisiin rikoslain 20 luvun 2 §:ään niiden kvalifiointiperusteiden joukkoon, jotka tekevät teon törkeäksi raiskaukseksi. Sukupuoliyhteyden määritelmää (rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentti) muutettaisiin niin, että se käsittää myös esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä tapahtuvan tunkeutumisen peräaukkoon. Lisäksi muistion ehdotusten mukaan kumottaisiin syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista rikoslain 20 luvun 11 ja 12 §, jolloin myös kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulevat virallisen syytteen alaisiksi ja asianomistajan vakaa tahto ei voi enää estää syytteen nostamista raiskauksesta.
Muistiossa tarkastellaan raiskauksen määrittelemistä uhrin vapaaehtoisen ja vapaasta tahdosta antaman suostumuksen puuttumisen kautta, minkä tuloksena edellä todetun mukaisesti esitetään pohdittavaksi sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen siirtämistä seksuaalisista hyväksikäytöistä raiskauksiksi. Raiskausrikosten rangaistuksia arvioitaessa on hyödynnetty äskettäin julkaistua Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitystä.