Oikeusministeriö asetti 4.2.2008 työryhmän, jonka tehtäväksi se antoi selvittää mahdollisuudet järjestää seksuaalirikoksista tuomituille lääkehoitoa tai muuta velvoitteellista hoitoa seuraamusjärjestelmässä.
Työryhmä ehdottaa seksuaalirikollisille tarkoitetun lääkehoidon mahdollistamista osana seuraamusjärjestelmää. Lääkehoito toteutettaisiin osana valvotun koevapauden ja ehdonalaisen vapauden täytäntöönpanoa. Vanki saisi lääkitykseen suostumalla itselleen edun - valvotun koevapauden - mutta samalla hänen olisi sitouduttava lääkehoidon jatkamiseen vielä ehdonalaisen vapauden aikana. Jos vanki ei noudattaisi lääkehoitoa koskevia ehtoja, hän pääsääntöisesti menettäisi valvotun koevapautensa tai ehdonalaisen vapautensa eli joutuisi takaisin vankilaan.
Työryhmän lähtökohtana on ollut, ettei lääkehoitoa tulisi toteuttaa yksinomaisena hoitomuotona, vaan sen tulisi yleensä liittyä muuhun psykososiaaliseen hoitoon tai tukeen. Kansainväliset kokemukset osoittavat lääkehoidon olevan tehokkainta muuhun, esimerkiksi käyttäytymisterapeuttiseen hoitoon yhdistettynä.
Työryhmä katsoo, että lääkehoidon tulee aina perustua rikoksentekijän suostumukselle. Tätä edellytetään myös Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Lääkehoidon mahdollisuus liitettäisiin seksuaalirikoksesta tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamiseen. Työryhmän arvion mukaan lääkehoitoa saavia rikoksentekijöitä olisi enintään 10 vuosittain.
Työryhmä ei esitä minkään nimetyn lääkeaineen valitsemista, mutta tuo mietinnössä esiin erilaisia vaihtoehtoja. Kehitys alalla on nopeaa, ja uusia lääkeaineita sekä niiden yhdistelmiä kokeillaan jatkuvasti. Lääkehoidon vaikutusten ja sivuvaikutusten hallitseminen vaatii erityisosaamista. Työryhmä ehdottaakin, että lääkehoidon aloittamisesta päättäisi aina Psykiatrinen vankisairaala, joka erikoistuisi seksuaalirikollisten lääkehoitoa koskeviin kysymyksiin. Lääkehoitoa saava rikoksentekijä olisi velvollinen osallistumaan laboratoriokokeisiin, joka ovat välttämättömiä lääkityksen käytön valvomiseksi ja hoidon turvallisuuden varmistamiseksi.
Seksuaalirikosten uusimisesta ja seksuaalirikollisille suunnattujen hoitomuotojen toimivuudesta saatava tutkimustieto on nykyään osittain ristiriitaista. Työryhmä pitää tärkeänä, että seksuaalirikosten uusimista ja hoito-ohjelmien tehoa tutkitaan lisää myös Suomessa.